Kaiken virtaus

Pyrin lähestymään artikkelissani Georges Didi-Hubermanin materiaalisuuksia koskevaa ajattelua ottaen lähtökohdaksi Immanuel Kantin esikriittisen negatiivisia suureita koskevan tutkielman (1783) sekä Gilles Deleuzen teokset Bergsonisme (1966), Différence et répétition (1968) ja Le Pli. Leibniz le baroque (1988). Viittaan myös Maurice Merleau-Pontyn Visible l'invisible -teoksessaan (1964) esittämiin näkemyksiin, joiden pohjalta esitän, että se, mihin Didi-Huberman viittaa termillään visuel, olisi käännettävä ”näkyväisyydeksi”. Esitän, visuel on luonteeltaan kontra-aktualisoituvaa, lientymättömän jännitteistä symptomaattista, aivan kuten materiaalisuudet ylipäänsä ajattelussa: dialektiikkaa ilman synteesiä.